Monet kysyvät: "Millainen on hollanninpaimenkoira?" Kysymykseen ei ole kattavaa vastausta - ainakaan vielä, kun olen vasta vähän yli kaksikymmentä vuotta omistanut ja harrastanut holskuja... Mutta olen kerännyt tähän pätkiä viesteistä, joilla olen yrittänyt tiedonjanoisille valottaa tyypillisen holskun olemusta.
Viimeisin lisäys tehty 29.4.2009

Onko holsku helppo kouluttaa?
Sinänsä holsku on erittäin helppo kouluttaa - se oppii asian suunnilleen kahdella toistolla, JOS (vaan se onkin se iso jos) ohjaaja osaa kertoa asian koiralle. Ja oppii se joka tapauksessa nopeasti, mutta että oppiiko se sitä, mitä ohjaaja haluaa onkin jo toinen juttu! Monesti omistaja huomaa, että häntä vietiin taas 6-0, vaikka ensin tuntuikin homma olevan näpeissä. Sitten tuntuu, että koira ei tajua sittenkään mitään. Ja seuraavaksi omistaja tajuaa, mitä koira on tajunnut, ja tajuaa, että on aika katsoa peiliin - kukahan mahtoi tuonkin homman koiralle opettaa!?!
  Toisaalta sitten, kun holsku (varsinkin pitkäkarva) jonkin asian mielestään osaa, sitä voi olla vaikea motivoida toistoihin - miksi tehdä sellaista, minkä jo osaa? Eikö löydy mitään mielenkiintoisempaa?
  Nämä pointit tekevät holskun sielunelämästä ihanan mysteerin omistajalleen, ja toisaalta antavat onnistuneesta koulutuksesta mahtavan fiilingin. Mutta kaikille tällainen koira ei sovi. Yhdeltä palaa hermo ja koira saa huutia - eikä sitten taatusti enää tee mitään omistajansa mieliksi. Toinen yrittää kymmenellä eri tavalla, ja sekoittaa koiransa. Kolmas luovuttaa; tuo on umpityhmä koira, vaikka peiliin olisi taas syytä katsoa ennen kuin alkaa koiraansa nimitellä...

Holsku on nopea oppimaan
Joskus tuntuu, että koirani oppii käsittämättömän nopeasti - varsinkin väärät asiat. Koira siis vedättää omistajaansa 6-0 miltei joka päivä!! Esimerkkinä kuinka vanha rouva Jade miltei 11-vuotiaana opetti minut raivaamaan hänelle makuualaa. Kun istuin tietokoneen ääressä Jade tuli seisomaan työhuoneen ovelle ja alkoi laulaa: "Juuuuuu-uuu-u-uuu, juhuuuuu-uuu, ouuuu-uuu...." Komennan koiraa olemaan hiljaa. Ei vaikutusta, vaan jodlaus jatkuu. Kiukustun kun sana ei mene perille ja käyn ravistamassa koiraani suupielestä: "Nyt turpa tukkoon!!" Palaan tuolilleni ja Jade pistää maata jalkoihini. Ei oirettakaan jodlauksesta enää. Lopulta oivallan mistä oli kyse. Jade oli opettanut minulle, että laulamalla hän saa minut nousemaan, jolloin jalkojeni juuressa makaava toinen koira nousee myös, ja tekee tilaa, jotta Jade pääsee makaamaan minua lähimmäksi. Tämän läheisyyden hintana on ravistus poskivilloista, mutta sehän on pieni hinta makuupaikasta äiskän jalkojen juuressa! Olin siis opettanut koiralleni, että laulamalla se saa pyydettyä minut raivaaman tilaa jalkojeni juureen!
  Samat serenadit Jade on esittänyt muutamaan kertaan, kun olen lähtenyt yläkertaan nukkumaan. Pisimmillään mittasin vartin verran laulua!! Ja kysehän oli vain siitä, että joku toinen haukku makasi selkä yläkerran ovea vasten, ja Jade halusi sen paikalle tietääkseen ensimmäisenä milloin nousen aamulla ylös! Ja kun olin tullut alakertaan ravistamaan Jadea, olin oven avaamisella tyhjentänyt eteisen, joten tekemisilläni vahvistin Wanhaa Rouvaa hyödyntämään laulutaitoaan!

Holskun motivaatio häviää, jos samaa asiaa jankataan
Opetin Rellalle seuraamista. Alussa se jaksoikin kipittää mukanani ja odottaa suunnanmuutoskäskyjä, mutta kun se huomasi, että kierrän jatkuvasti samoja toko-kaavion mukaisia kuvioita, se istahti odottamaan paluutani lähtöpisteeseen. Tuntui oikeastaan siltä, että sillä oli keskari pystyssä, ja se tuumasi: "Kuulehan ämmä, minä osaan nuo käännökset jo! Jos sinä kerran olet niin mahdottoman paukapäinen, että joudut vieläkin kertaamaan noita askelluksia, niin kävelepä pari viikkoa itseksesi, niin kokeillaan sitten taas yhteen..."

Motivoinnista
Useimmiten pitkäkarvat eivät ole ruoalle ahneita. Ruoka ei siis toimi kaikille motivaattorina. Lelulla motivoiminen on yleensä toimivampi malli. Motivaation ylläpitäminen lienee vaikein pointti jos yritetään edetä korkealle. Tässäkin asiassa tosin eräs kaksi pitkäkarvaa omistava koira-ammattilainen väittää ongelman olevan enemmän omistajien kuin koirien korvien välissä… Pitkäkarvan työvietti ei ole niin korkea, että koira pimahtaisi, jos sen kanssa ei treenata joka päivä – ennemminkin se pimahtaa, jos sitä painostetaan treenaamalla joka päivä! Holskun älykkyys voi aiheuttaa ongelmia koulutuksessa, sillä koira vaikuttaa siltä että se ei ymmärrä, mutta onkin jo keksinyt, että sillä tavalla voi laiskotella kun tekeytyy tyhmäksi. Periaatteessa kun asian osaa koiralle oikein selittää, se oppii sen kerrasta ja muistaa viiden toiston jälkeen. Kymmenennellä toistolla se jo kyllästyy ja lyö homman ehkä täysin läskiksi, koska sen mielestä ei ole mitään hohtoa tehdä taas juttua, jonka se jo osaa.

Holsku, kissat ja muut koirat
Kysymykset siitä tuleeko jokin rotu toimeen toisen rodun tai kissojen kanssa ovat… no, aika turhia. Aina on kyse yksilöistä, kouluttamisesta ja ennen kaikkea omistajan arvoasemasta laumassa. Jos johtaja hyväksyy kaikki laumaan, alaisten täytyy hyväksyä myös. No, ei se aina ole niin helppoa, mutta periaatteessa. Ja pieni pentu sopeutuu uuden kodin eläinmaailmaan aina. Suuremman ongelman muodostavat ne perheen aiemmat aikuiset lemmikit. Nehän saattavat olla rasisteja uutta holskupörrökääröä vastaan!

Pitkäkarvan turkinhoito
Turkista sen verran, että ei karvanlähdössä oikein vuodenaikalogiikaa ole, joskus ovat "tyhjimmillään" jopa talvella. Nartut pudottavat turkin joka juoksun alla, urokset kunnolleen ehkä parin vuoden välein ja vähän kerrassaan koko ajan. Eli kyllä kotiin toisinaan muodostuu karvalankamattoja, mutta pehmikettähän se vaan on ;~))
Turkkia ei varsinaisesti tarvitse hoitaa - pestään kun on oikeasti pa***inen (siis kerran vuodessa) ja karstataan että saadaan karvanlähdön aikaan pahimmat villat kerättyä suoraan koirasta. Housuja ja korvantaustoja (eli turkin takkuuntuvia haituvaisempia kohtia) kannattaa pyyhkäistä kammalla esim. kerran kuukaudessa, mutta muutoin säännöllistä hoitoa ei tarvita.

Holskun ja belgin eroja
Luonteeltaan holsku ja belgi ovat kauempana toisistaan kuin ulkonäöltään. Belgi pitää ”opettaa elämään” antamalla sille nuorena runsaasti kokemuksia, holsku on valmis elämään heti maailmaan putkahdettuaan. Otetaan esimerkki. Minulla on hihnassa molemmat, ja jostakin edestäpäin kuuluu räminää. Belgi vetäytyy selkäni taakse ja kurkkii ”Mikä se oli?” Holsku vetää hihnan piukalle ja pomppii innosta: ”Jee, jotakin tapahtuu, mennään!” Okay, tietenkin myös holskuissa on arkoja ja ääniherkkiä yksilöitä, mutta onneksi suurena vähemmistönä. Itse kuitenkin olen vaihtanut belgistä (ja groneni oli täysin avoin ja normaalirohkea koira, ei mikään säikky tai vaikea belgi) enkä usko koskaan takaisin vaihtavani, nimenomaan korvienvälin ja koiran helpon normaalielämään sopeutumisen takia.

"Pitkäkarva ei ole käyttökoira"
Jos kysyt muiden karvanmuunnosten ihmisiltä, he sanovat, että pitkäkarvasta ei ole mihinkään, ne ovat pelkkiä sohvaperunoita, ota lyhyt tai karkea, jos etsit harrastuskoiraa. Minä puolestani sanon, että jos haluat käsissä normaalitempuilla pysyvän koiran, ota pitkäkarva. On totta, että pitkillä on vähemmän näyttöjä käyttöpuolelta. Osin se johtuu siitä, että pitkistä suurin osa on näyttelyharrastajilla – karvamuunnoksista se miellyttää helpoimmin uuden ihmisen silmää. Toisaalta käyttöharrastajat pelkäävät pitkäkarvan ottamista, kun luulevat että sen turkissa on työtä ja haluavat ”aina-käyttövalmis” –rodun. Ei pitkää tarvitse puunata tai föönata, pesu kerran, pari vuodessa riittää, ellei mitään kakkakatastrofia satu.
  Toinen pitkäkarvojen näyttömahdollisuuksia hukkaava pointti on, että niillä ei ole paljoakaan käyttönäyttöjä, niin innokkaat harrastajat eivät uskalla ottaa rotua kokeiltavakseen. Ja sitten kun käyttönäyttöjen saaminen on minunlaisteni ei-vois-vähempää-kiinnostaa-metsässä-rämpiminen –ihmisten koulutettavina, niin eipä niitä näyttöjä synnykään. On totta, että pitkäkarvoja on viimeiset 100 vuotta eniten jalostettu pelkiksi näyttelykoiriksi ja matkalla on ehkä jonkin verran hukattu terävyyttä ja toimintakykyä. Toisaalta pitkäkarva ei sitten ole mikään piipittävä viettihirmu, joka kipittää levottomana ja silppuaa kämpän, jos sen kanssa ei joka päivä tehdä jotakin.

Arkuudesta
Normaali pitkäkarva on kotioloissa rauhallinen, mutta virtaa hallitusti täynnä hommiin ryhdyttäessä. Äänet tai uudet asiat eivät pelota, vaan herättävät uteliaisuutta. Tietenkin on yksilöitä, jotka eivät ole tällaisia, sitten vaan pitää kysyä että onko syy geeneissä vai hihnan toisessa päässä. Kuten lähes kaikkien rotujen kohdalla, 9:ssa tapauksessa 10:stä syy löytyy omistajasta. Valitettavasti.

Ovatko holskut enemmän kovia vaiko pehmeitä?
Kovuus / pehmeys on yksilöasia. Toisaalta todella kovia pitkäkarvat ovat harvoin, mutta yleensä ne eivät ole niin pehmopehmeitä kuin miltä vaikuttavat. Monesti puhutaan ”ohjaajapehmeistä” koirista. Karkeasti voisi sanoa, että koira teeskentelee ohjaajalle pehmeää, kun ei ole innostunut tylsistä toistoista. Holsku osaa myös esittää, miten pieni niskakarvoista nyppääminen sattuu siihen kuin kuolema tulisi. Ja sitten jos omistaja menee tuohon ansaan ja miedontaa otteitaan kuin ”koira on niin kipuherkkä”, koirasta tulee yhdellä oppimiskerralla suunnattoman kipuherkkä eli esittää ja vedättää omistajaansa 6-0.
  Tästä esimerkkinä koira, joka alkoi agilityssa ontua kun juoksi puomille. Omistaja kouluttajien ohjeista lopetti treenit siihen, vaikka koiran tassusta ei mitään aristavaa kohtaa löytynytkään. Sitten sama toistui seuraavalla treenikerralla. Sitä seuraavalla omistajaa oli holskuväki briiffannut ja hän tempaisi koiransa alas puomilta, ravisti kaulusvilloista ja piti puhuttelun. Kouluttajat katsoivat kauhuissaan. Omistaja ärisi kouluttajat kauemmas ja komensi koiran tiukasti uudelleen puomille. Ontuminen loppui siihen. Koira oli keksinyt pääsevänsä pois treeneistä kun alkaa ontua. Jostakin syystä se vaan keksi ontumisen ainoastaan puomilla. Mutta ei käyttänyt ideaa enää tuon puhuttelukerran jälkeen. Eli koira oppi kertakokemisella ontumisen lopettavan treenit, mutta kertapuhuttelulla myös huomasi ettei teeskentely uppoa.

Oletko jo käynyt lukemassa holskutarinoita? Kahlaa läpi Holskutarinoita niin saat lisäkuvaa siitä, millainen höyrykoneen, kengurun ja velton rä’än risteytys holsku on.

...takaisin etusivulle...