Hollanninpaimenkoira on aktiivinen koira. Kaikki uusi pitää tutkia, kaikessa täytyy olla mukana. Pelottavia asioita ei ole olemassa, korkeintaan joitakin, jotka aiheuttavat lievän ensihämmennyksen. Holskun motto tuntuu olevan: "Minun nenäni jälki pitää tässäkin näkymän!" Hollantilainen kaipaa ehdottomasti toimintaa, mutta tätä kommenttia ei pidä ottaa väitteenä, että vain huippuaktiivinen palveluskoiraihminen pärjää holskun kanssa. Valitettavan paljon maamme holskuista on ei-PK-ihmisillä, mutta vika on täysin ihmisissä, ei koirissa. Hollantilainen on usein upea näytelytähti, mutta koiran aivokapasiteetti riittää vallan loistavsti myös käyttöpuolelle. Siitä todisteena tosiasia, että holskuilla on tuloksia kaikista PK-lajeista, tokosta, raunioilta, vesipelastuksesta ja agilitystä. Vain ihmisen viitseliäisyys asettaa rajat koiran kyvyille!
Toimintainnostaan huolimatta holsku osaa myös rentoutua, ja olla 'sohvachamppiooni.' Elämäänsä tyytyväinen holsku makaa esimerkiksi säkkituolissa selällään pää alaspäin tassut taiteellisesti kohti taivasta. Saman asennon tietysti voisi ottaa myös omistajan sängyssä pääkky tai peräpää tyynyllä... Mutta menepä ottamaan avainnippu käteesi vaikka kuinka hiljaa ja varovasti, niin koira on sinua ennen jonottamassa eteisen ovella: "Äiskä, mihin ME ollaan menossa?!"

Hollantilainen on hyvin sopeutuva 'helppo' koira, joka tahtoo olla mukana kaikissa perheen aktiviteeteissa. Koiran ja ihmisen suhteen ollessa kunnossa holskun voi huoletta päästää irti ja se ei häivy - mitä nyt mahdollisesti naapurin kissaa vähän vauhdittaa... Paimentamisvietti ei ole niin voimakas kuin esimerkiksi belgialaisella, mutta olemassa se silti on. Holsku tulee hyvin toimeen niin lasten kuin toisten eläintenkin kanssa, jos se pienestä pitäen pääsee tottumaan niihin.

Ruokansa suhteen holsku ei yleensä ole mikään nirsoilija. Se syö mitä eteen annat ja jättää huushollissa ei-ruoka-aineet rauhaan. Koira on kuitenkin hyvä syöttää aikuisenakin kahdesti päivässä, sillä moni hollantilainen oksentaa keltaista vaahtoa, jos vatsa on päässyt olemaan liian kauan tyhjänä. Joillakin yksilöillä on pentuna matkapahoinvointia, mutta se jää yleensä aikuisiässä pois.

Täältä voit lukea tositarinoita pitkäkarvaisista hollanninpaimenkoirista.
Täältä löydät tietoa mitä rotu/muunnosristeytyksiä pitkäkarvojen pelastamiseksi on tehty.
Lisää tietoa rodusta saa tutustumalla rotumääritelmään ja jalostuksentavoiteohjelmaan Holsku.fi -sivuilla tai lukemalla Lissun jatkot rotuesittelylle.

...takaisin etusivulle...