Gissen Seikkailupäiväkirja

Sunnuntai 29.6.2003
Lähtö kotoa koitti sunnuntaina siinä kukonlaulun aikaa eli noin klo 8.00. Sissi-frendi loikkasi autoon innoissaan, niin innoissaan, että meinasin jopa loikata perästä. Mutta sittenhän muistinkin, että se ei ollut niin ku mun juttu. Ilman suuria hälinöitä Eeva sitten nosti minut autoon, niin kuin arvolleni kuuluu. Automatka meni leppoisasti, minä nukuin jalkatilassa ja Sissi takapenkillä. Aluksi koisasin Sissin vieressä, mutta sitten totesin, että se kääntää koko ajan kylkeään joten rauhaisampaa on nukkua jalkatilassa.

Vihdoin ja viimein loputtoman pitkän ajomatkan kuluttua olimme perillä. Voit sä kuvitella, että Sissin kotipihassa oli autoja vaikka kuinka paljon!!! Jo sinä aikana, kun purimme autoa kaikista tavaroista sinne tuli ja meni viisi autoa - ihan tosi viisi! Meijän pihaa ku yleensä ei niin montaa autoa tuu kerralla, kuin pentutapaamisiin tai kun pentuja haetaan uusiin koteihin. Sissi ei vaikuttanut olevansa moksiskaan. Mielenkiintoista. Jotain se tuhisi mulle, ett landepaukku sukulainen - mitäköhän se sillä meinasi?

Ok. Juha sai kaikki kimpsut ja kampsut purettua (vihdoinkin) autosta ja Eeva sitten sähläili remmien kanssa. Meillä oli Sissin kaa kisa, kumpi onnistuu useimmin kiertää Eevan. Siinä taisi tulla tasapeli. Ensiksi kävelimme tien yli tekemään pikkupisut ja sitten lähdimme kohti Sissin kotia. Niillä on sellanen tosi ihmeellinen sisääntulohalli, Sissi sanoo sitä rappukäytäväksi. Rappukäytävässä on tosi houkuttelevat portaat ja lähdinkin heti painaltamaan niitä ylös. Se oli kuulemma väärä suunta ja niin tulin kiltisti takaisin. Eeva avasi meille oven ja heti ryntäsin tutustumaan citysysterin kotiin.

Keittiö *check* olkkari *check* makkari TÄÄLLÄHÄN ON KISSA! Jee KISSA! Voit sä kuvitella KISSA! Loikkasin samantien supernopeesti sängylle moikkaamaan sitä. Kissa näytti tosi typertyneeltä. Tungin samantien nenuni sen pehmoseen turkkiin, kun kuulin kiellon ”ei”. Sitähän se sitten jonkin aikaa oli, ei, ei, ei. Eeva ihmetteli, kuinka nopeasti opin olemaan kiusaamatta kisua. Ja se kans ihmetteli sitä, ku kisu otti mut niin tyynesti vastaan. Tietenkin - mähän rakastan kisuja! Sängylle mä en saa myöskään mennä. Mun mielestä tosi ihmeellistä, koska Eeva ja Juha on laittanut ittelleen patjat lattialle - ehkä se sänky on sitten tarkoitettu kokonaan sille kisulle.

Eeva ja Juha päätti sitten ottaa pienet nokoset. Ne meni lattialle (?) nukkumaan patjojen päälle. Sissi meni Juhan viereen. Ihmeellistä - on se kyllä reipas tyttö, en mä vaan uskaltais. Juha vielä murisi unissaan. Sissi yritti selittää, ettei se oo murinaa vaan unihengitystä. Miesten unihengitys voi kuulma olla joskus tosi kovaäänistäkin. Tosi jännä juttu. Noh, mäki sitten otin pienet tirsat. Tirsat keskeytyi ihmeelliseen ääneen ulkoa. Lapsen itkua. Voi rähmä sitähän pitäis lohduttaa. Kiersin kaikki huoneet huolissani ja yritin kurkkia joka ikkunasta, mutta ei lasta vaan näkynyt. Jälleen kerran Sissi katteli mun touhuja ihmeissään.

Juha lähti formuloiden jälkeen Sissin kanssa ulos ja mä menin Eevan kanssa. Siis mikä elämys! Tehtiin ihan pikku lenkki ja mä näin matkan varrella juoksevia miehiä, koiranomistaja miehiä, pyöräileviä miehiä, räksyttäviä koiria, leijaa lennättäviä miehiä, aurinkoa ottavia miehiä, rullaluistelevia miehiä, potkulaudalla kulkevia miehiä. Huhheijaa, varmaa näin enemmän miehiä ku viime näyttelyssä. Takaa tulevat miehet kyllä vähän pelotti muttei mitenkään paljoa. Kunnes mä näin jotain tosi pelottavaa: MUSTAN MIEHEN!!! Meni kyllä plasmat ihan sekasin. Ihan oikeesti, kyllä pelotti. Mä käänsin päätäkin 360 astetta ku oltiin ohitettu se, ettei se vaan tuu perästä. Nyt mä hiffaan mistä sanonta asfalttiviidakko tulee. Ai niin, ainaki kaksi eri henkilöä kehu mua kauniiksi ja yksi luuli mua Sissiksi.

”Kotona” kyllä uni maittoi, siis ihan heti kun oli haistettu kissaa sängyllä. On toi Eeva aika tiukkapipo, ku hermostuu siitä että mä hyppään sänkyyn. Sissiki tuli kotiin aika piakkoin. Ei muuta ku pötyä pöytään! Sissi söi omaa herkkuansa hyvällä ruokahalulla, mut mulla ei ollut nälkä. Eeva sitten pelasti mun ruoat Sissin kidasta. Se kyl lupas tarjota uudemman kerran myöhemmin illalla. Tai siis Juhahan sen mulle tarjoilee. Pitäisköhön sitä kutsua Jamesiksi?

Ei murkina maistunut, liian paljon kaikkea hauskaa tapahtunut. Sissi on kyllä lupautunut syömään munkin murkinat mut Eeva lupasi säästää ne aamiaiseksi. Mentiin Sissin kanssa iltalenkille sellaseen paikkaan mitä täällä sanotaan ”koirapuistoksi”. Noh me tallusteltiin sinne ja ei se ollut mikään ihmeempi paikka. Siellä me haisteltiin paikkoja vapaina. Eeva oli jostain syystä pettynyt ku me ei jaksettu leikkiä Sissin kaa. Nyt tutimaan ja huomenna on uusi päivä!
Eeva

Gissen seikkailupäiväkirja osa 1 1/2
04.00
"Psstt… Sissi.. herää.. joku yrittää tulla postiluukusta sisään!!"
"Shhh… Se on vaan hesari nuku nyt."
"H E S A R I ! Kuka se on? Mikä juttu toi on?"
"Höh, se on vaa päivänlehti nuku nyt. Eiks teille tuu postia?"
"Kyl mä tiedän ettei posti tuu oven läpi vaan se jää ulos tien vieressä olevaan laatikkoon. Nyt täs on jotain mätää - ihan oikeesti Sissi - herää NYT!"
"Okei, okei. Mennään kimpassa katsomaan ovelle. Kato nyt ei tässä oo mitään hämminkiä."
"Mut se haisee mieheltä. Mä varmuuden vuoksi haukun sen. Eipähän yritä tulla ite luukusta"
"Jesh! Mäki haukun sitte kans.!"

05.00
"KISSA! KISSA! KISSA! JEEE-EEE BILEET! Sissi tuu säki mukaan leikkimään"
"Oolrait. Kierrä sä tota kautta mä meen täältä! Jesh! Hauskaa!"
"Ups! Mä juoksin Eevan pallean yli. Nyt pitää varmaan rauhottua. Se näyttää myrskyn merkiltä…."

06.00
"Se varmaan herää ihan just."
"Niin herää. Parhaiten tää juttu toimii, jos me molemmat tuijotetaan sitä suoraan silmiin."
"Ok. Ja sit jos se avaa silmänsä annetaan samantien tuhat pusua."
"Homma selvä! Nyt… hei se jo raottaa silmiään…NYT pussaamaan!"

07.00
"Ei se vieläkää herää."
"Ei ni, mullakin on tylsää. Leikitään vähän aikaa, pidetään pyjamabileet."
"Hei! Nyt se heräs - iiiiiihanaa!"
"Miten se nyt näyttää noin väsyneeltä? Mä en ymmärrä. Eikä se haluu edes leikkii meijän kaa. Höh. Mennään nukkumaan,"
"Ok. Mua vähän väsyttääkin. Köllitään tässä rauhaksiin."

07.30
Lenkille, lenkille, lenkille! Mitäköhän tänään tapahtuu? En oo muuten syönyt vieläkään mitään, mut ei oo Sissikää saanu mun murkinoita. Noh, mikä maksaa? Mä haluun lenkille ja Eeva vaan jumittaa jossain. On se kyl hidas, haukottelee vaan vaikka kengät pitäis olla jo jaloissa. Vihdoinkin - nyt lähetään! KÄÄÄÄÄÄÄKS! MIES TÖRMÄS MUHUN! Kotiin - lipettiin - kamalaa - hirveetä! Höh, ei toi Eeva ymmärrä mua. Se vaan juttelee sen miehen kanssa ja odottaa, et mä tuun ulos ovesta. En mä taida, tai ehkä sittenkin mä uskallan. Mies lähti jo pois. Eevaa ei pelota yhtään. Jos mä varovaisesti menen tonne rappukäytävään. Vasen - oikee, suoraan eteenpäin, hyvä ketään ei näy. Jeps. Ei ku pissalle. Oonks mä jo kertonut, et täällä Eeva kerää mun kakat pussiin??!! Tosi ihmeellistä.

Gissen seikkailupäiväkirja osa 2
No niin. Eeva tuli takaisin kotiin ja Juha lähti Sissin kanssa lenkille. Mä taidankin ihan oikeesti tykätä tosta Juhasta. Se rapsuttaaki tosi hyvin. Mä innostuin jo niin paljon siitä, että vahingossa hyppäsin sen päälle ??!!. Mut se vaan nauro. Meki mentiin Eevan kanssa lenkille ja olikin aika rauhaisaa, ku sato vettä.

Huh! Tultiin just rauniotreeneistä ja mua väsyttää ihan mielettömän paljon. Eeva lupasi kirjoittaa tän loppuosan. Mä meen nukkumaan, onhan mulla aikanen herätys taas. Se h e s a r i kuulemma tulee joka aamu... Rauniotreeneissä Sissi ja Gisse oli häkissä kiltisti odottamassa vuoroaan. Sissi meni radalle eka ja suoriutui aika loistavasti. Sitten oli Gissen vuoro. Varoituksistasi otin vaarin ja namupaloiksi mukaan salaisen reseptini (=best in makkaranpaloja). Treenikaverit menivät eri puolille kenttää kohtuullisen etäälle toisistaan ympyrän muotoon. Menimme paikan päälle Gissen kanssa. Annoin Gissen itse päättää mihin suuntaan mennään ja huomasinkin sen heti aristelevan normaalia enemmän. Nyt se joutui tekemään itsenäisesti päätöksen keneltä hakea namia. Ensimmäiseksi se valitsi aika arvatusti ne kokeneimmat koirien omistajat (naisia). Siitä sitten edettiin kokeneemattomampiin ja miehiin. Joka kerta Gisse ”ylitti itsensä” ja loppujen lopuksi morjensti jokaista ja söi namut erittäin mielellään. Kehuin aina vuolaasti siinä vaiheessa, kun Gisse meni ihmisen luokse ja otti itse kontaktia. Silloin, kun ei oltu kenenkään luona olin ihan hiljaa. Oli muutama henkilö joita Gisse selkeästi arasti muita enemmän joten ohjasin häntä enemmän heidän luokseen. Jukan mielestä Gissen ei tarvitsisi kuin muutama kerran tehdä vastaava treeni ja se ei enää aristaisi meidän treeniporukkaa vaikka siinä muutama henkilö vaihtuisikin. Makkararinki meni siis tosi hyvin. Mutta mutta....

Täytyy sanoa, että Gissellä on kyllä huonoa tuuriakin. Siinä vaiheessa kun olimme lähtemässä ja pakkaamaassa koiria ja häkkiä autoon oli lähistöllä useampi henkilö. Yksi näistä oli tietenkin sellainen jolla ei selkeästikään ole ollut mitään kokemusta arempien koirien parista. Noh, siitähän aiheutui sellainen tilanne, että Gisse selkeästi ahdistui ja sanoi muutaman kerran buh. Ei muuta kun uhkaava (nais-)henkilö kyykkyyn ja namuja jakoon, jotta teemamme ”Gisselle paljon hyviä kokemuksia” toteutuisi. Gisse kyllä palautui tilanteesta, mutta itse olin aika pettynyt. Ilman tätä olisivat treenit menneet TODELLA hyvin. Nyt tästä aiheutui kuitenkin pieni negatiivinen tilanne. Ehkä meikäläisellä on vain liian kovat tavoitteet, mutta harmittaa vietävästi - tosiaan muutoin treenit olisi mennyt aivan upeasti. Jukka tosin sitten helli vielä erityisesti Gisseä, eikä Gisse vaikuttanut olevan loppujen lopuksi moksiskaan tilanteesta.

Kotiin tultaessa Gisse oli kyllä tosi väsynyt. Se söi puolet ruoastaan miltein välittömästi ja loput sitten syötin. Siinä kyllä tarvittiin Sissin apua tyyliin: yksi nappula Sissille - yksi Gisselle. Näin saatiin kuppi tehokkaasti tyhjäksi. Huomiseksi ajattelin Gisselle hyvin ”stressivapaata” päivää. Elämänmuutos on kuitenkin aikamoinen, kun ottaa huomioon jo sen että se on meillä (ja sana meillä sisältää miehen). Ehkä me mennään jonnekin lähimetsikköön lenkille, jolloin emme törmää niin moneen ihmiseen / räksyttävään koiraan (joita muuten täältä löytyy paljon).

Gisse on kyllä hurmaava koira. Tuossa se tälläkin hetkellä nukkuu mun jaloissa. Ja Juha on jo todettu vaarattomaksi ja harvinaisen hyväksi rapsuttajaksi! Tarina jatkuu huomenna. Katsotaan nyt mitä huomiseksi keksitään!

- E -

Päivät ne lentää eli Gissen seikkailupäiväkirja osa 3
Tänään oli tooooooooooossssi hyvä päivä! Tottakai aina jotain pientä negatiivistakin tapahtuu, mutta täytyy antaa paljon plussaa kaiken kaikkiaan.

Lenkillä tänään Gisse ei kertaakaan pakittanut/häsänyt vaikka tuli pyöräileviä/hölkkääviä miehiä takaata päin. Mattolaiturilla mattoa pesevät ja uivat henkilöt herättivät ainoastaan mielenkiintoa ja pitkiä katseita. Aurinkoa ottavat miehet eivät aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota. Oli kaunis päivä ja Gisse oli aivan kuin Sissi = mikään ei pelota, mikään ei ole ongelma kunnes.....

Olimme ohittamassa naista joka otti aurinkoa sellaisen suursnautserin näköisen coctailin kanssa. Olimme jo miltein ohittaneet ne, kun tämä koira hyökkäsi kuin nato-ohjus kohti. Luulin että koira oli omistajallaan kytkettynä, mutta ei. Ehdin rääkästä "hei!", kun koira oli jo Gissen luona. Ei se hyökännyt, ei murissut, ei mitään, römysi vain koko massallaan Gissen päälle tervehtimään. Noh sen omistaja sai koiransa kutsuttua takaisin ja menimme Gissen kanssa hieman eteenpäin. Reppana tärisi kuin haavanlehti. Pikkusen aikaa rauhoituttiin ja sitten huikkasin tämän "snautserin" omistajalle, että menemme muutaman kerran siitä edestakaisin. Ensimmäinen ohitus mentiin kaukaa häntä koipien välissä. Toinen kerta epäluuloisesti ja varuillaan. Kolmas kerta mentiikin jo niin kuin ei mitään olisi koskaan oikein tapahtunutkaan. Gisse siis palautui tilanteesta hyvin.

Illalla täällä oli Helinä ja Aukki kylässä. Helinään Gisse suhtautui hieman varauksellisesti mutta meni heti tekemään tuttavuutta. Aukki buhhattiin muutamaan otteeseen, kunnes Gisse tajusi Aukin olevan "hyvä tyyppi". Aukki antoi Gisselle (ja tottakai Sissille) namuja silloin, kun Gisse tuli haistelemaan ja minä kehuin samalla. Aukki sai rapsuttaa Gisseä välillä ihan vapaasti, mutta silloin tällöin Gisse buhvasi Aukille. Esim. silloin kun tultiin patiolta tupakalta tai jos Aukki jakoi kortteja liian suurin liikkein (?). Mutta summa summarum Gisse otti aktiivisesti kontaktia Aukkiin eikä pakittanut / buhvannut miltein lainkaan illan edetessä. Mielestäni todella mainio päivä! Ai niin, tottakai Helinä vahingossa kaatoi ja samalla rikkoi Pepsilasinsa Aukin päälle, joka kiireesti pakitti limun alta pois. Tämä pieni välikohtaus tietenkin aiheutti buhvausta, mistä myöskin Gisse palautui nopeasti.

Molemmat neidit söivät illalla, kädestäni. Hmmm.. Voi olla että joudun syöttämään niitä molempia jatkuvasti suoraan kädestä. Taidan hemmotella ne piloille....

Tosiaan totutimme Gissen myös kitaraan. Kitara ja siitä lähtevät soundit ovat nykyään tosi jees. Huomenna me otetaan Juhan kanssa kimpassa "näyttelytreenit". Katsotaan miten se menee. Mitä luulet haluatko, että kokeilen sitä myös vieraan (koira)ihmisen kanssa?

Eeva

Gissen seikkailupäiväkirja osa 4
Eilen meillä oli jälleen hyvä päivä. Tosin pientä taantumaa oli pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä kohtaan. Häsäys alkoi heti kun sellainen oli bongattu ja lenkin varrella piti aina välillä katsoa takaisin päin ettei sieltä vaan ketään tule.

Mentiin päivälenkille Luukkaan maastoon ja päätimme kävellä rauhaksiin sellaisen 9 kilsan lenkin. Siellä vastaantulijat meni kuin vettä vaan, poikkeuksena lenkkeilevät miehet. Kävelytie kun oli aika kapea, joten ne viuhahti tosi läheltä. Mutta tälläiset tilanteet missä käveltiin miehiä kohti ahtaassa tilassa meni hyvin, vaikka siinä pitikin ohitus tehdä remmi tiukalla. Sanoin Gisselle joka kerta "ohi" ja muutaman ensimmäisen ohituksen aikana se oli varautunut. Loppua kohden ohitukset menivät kuin vettä vain. Voipi olla, että siitä oli hyötyä, että Sissi meni ohitustilanteissa Juhan kanssa edeltä ja näytti mallia. Mikäli vaikutti siltä, että Gisse buhvaa, sanoin "anna olla". Luoksemme tuli myös mies, joka oli pukeutunut koko sinisiin kysymään tietä. Tästä Gisse ei tykännyt vaan lähti pakittamaan ja buhvasi miehelle... Mutta ihan oikeasti, kokonaisuutena lenkki meni loistavasti. Huomattiin myös, ettei Gisse ole koskaan nähnyt kenenkään pelaavan sulkista tai golffaajia. Mutta nyt näidenkin urheilulajien pitäisi olla jo tuttuja! Arvaa kehen törmättiin - Gissen siskoon!!! Jeps, uskomatonta mutta totta!

Iltalenkillä näimme moottoripyörätuolissa olevan henkilön. Koska Gisse selkeästikään ei ollut ennen nähnyt moista, ja yritti väistää tilannetta jo kaukaa pyysin lupaa tutustua siihen. Naishenkilö oli erittäin ymmärtäväinen ja siinä sitten juttelimme keskenämme. Menin koko ajan lähemmäksi "ajoneuvoa" ja Gisse sitten pikkuhiljaa uskaltautuikin nuuskimaan sitä. Tosin ei mennyt lähellekään kuskia. Sitten Gisse olikin jo ihan väliinpitämätön härveliä kohtaan ja jatkoi nurmikon nuuskimista. Tällöin nainen lähti liikkeelle josta Gisse hieman säpsähti, muttei reagoinut muuten mitenkään pelokkaasti vaan totesi "aha, se kaasuttelikin pois".

Ihmettelimme myös mattolaiturilla mattojen pesijöitä. Tosin se oli nopeasti tehty. Katsottiin vähän aikaa mikä on homman nimi, mentiin laiturille ja jatkettiin lenkkiä.

Aamulenkillä, tänään, törmäsimme naiseen joka oli tavallisessa pyörätuolissa. Selkeästikään se ei ollut yhtä pelottava kuin motorisoitu versio, mutta kuitenkin. Taas menin naisen luokse ja kysyin voidaanko Gissen kanssa hieman tutustua häneen. Ei kestänyt kauaakaan kun Gisse teki tilannearvion ja totesi laitteen vaarattomaksi. Ei mennyt tosin naisen käden ulottuville, hieman nuuskaisi tuolia.

Nyt olen huomannut, että ne miehet jotka Gisselle aiheuttaa vaikeuksia ovat yleensä kirkkaan värisiin vaatteisiin pukeutuneet. Esim. lenkkeilijä jolla oli oranssin (??) värinen lippis ja kävelijä jolla oli kirkkaanpunainen pusero. Muut miehet eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Törmäsin nimittäin Jerryyn lenkillä ja pysähdyin juttelemaan hänen kanssaan. Gisse ei piitännut siitä pätkääkään. Oli täysin uppoutunut nurmikon hajumaailmaan. Aiemmin se on ollut nimittäin enemmän "valmiustilassa". Ei ole pelännyt mutta aina välillä pälyillyt. Nyt se oli täysin luottavainen!!!

Mulla on ollut päällä vitivalkoinen t-paita ja itse asiassa Gisse säikähtikin sitä kerran pimeähkössä eteisessä. Mutta kun laitoin valot päälle se oli hieman nolona "ups. se olitkin sinä." Juha on Gissen ylin ystävä ja Juha leikkii sen kanssa täysin rinnoin. Aina välillä tapahtuu sen mielestä ihmeellisiä asioita: Juhan röyhtäsy aiheutti tänä aamuna buhvausta. Tosin se menee heti Juhan luo kattomaan mistä on kyse.

Tikru saa aikalailla kyytiä ja Gisse alkaa olla jo niin tottunut meihin ettei EI sanalla ole niin hyvää vaikutusta kuin aiemmin. Gisse myöskin riekkuu enemmän mikä on hyvä merkki kun se tekee sitä Juhan jaloissa.Tosin syöminen on edelleen surkeata ja joudun syöttämään sitä kädestä samaan aikaan Sissin kaa!!?? Mikä ihmeellisintä on se, että se kuitenkin paskoo joka lenkillä...

Eeva ja kump.


Seikkailu päättyi tähän, koska Gisse aloitti kämpän punaiseksi maalaamisen ja palautui kotiin juoksun vuoksi – miljoonaa kokemusta rikkaampana ja entistä ihanampana koirana.
KIITOKSET osanotosta Gissen tapaukseen, Eeva ja Juha!!
- Lissu -


Kirjoittanut Eeva Salminen
Julkaistu: Pitkäkarva 4/03