Raskausajan huolia ja muita murheita

Ira on entistä suurempi, lempinimet makkara & pötkö ovat vaihtuneet tankiksi ja virtahevoksi. Se laukkaa kuin keinuhevonen ja ravi on laiskaa löntystelyä. Kepin heitot eivät enää oikein tunnu iskevän - pari heittoa ja varjoon nakertamaan. Zorballekaan ei viitsi enää jurputtaa kun elämä on jo muutenkin ihan riittävän hankalaa.. Tarhan kynnystä joku on kasvattanut huomaamattomasta suuren suureksi esteeksi, joten siitä ylimenoa on mietittävä ja punnittava monelta eri kantilta ja tehtävä vähintään kymmenen erilaista varasuunnitelmaa mielessä ennen kuin yli uskaltaa edes yrittää.

Chinchilla-perheessäkin on sattunut kummia, eräänä päivänä viime viikolla tulin töistä kotiin ja kurkkasin onko pojilla kaikki hyvin - koppero oli täynnä valkoista leijailevaa irtokarvaa..?! Jäin tarkemmin katsomaan ja ihmettelemään niin jopas jotakin.. Harmaa (edelleen nimetön) veijari piti jonkinmoista kummallista sadetanssia valkoisen (edelleen nimettömän) ympärillä ja nyppi karvoja siitä, ja tämä eikun makaa vaan tyynen rauhallisena kyljellään eikä välitä mitään. No eipä sitä paljoa tarvinnut enää miettiä, kun tajusin tapahtuneen.. Toinen mokoma oli heittäny veivinsä jolloin toinen yritti saada sitä hereille erilaisin poppakonstein, jotka eivät sitten onnistuneet. Otin kylmettyneen pois kopista ja tein sille pedin pahviseen marianne karkkirasiaan, vein sen sitten kellariin odottamaan suurempaa toimitusta. Kun tuli tämän hyvästelyn aika, ongelmaksi muodostui haudan kaivuu, rautainen lapio ei nimittäin uponnut vajaata kymmentä senttiä syvemmälle maan uumeniin ja arvaahan sen ettei siitä mitään olis tullu jos mä siihen syvyyten sen olisin kuopannut. No olkoon sit vaik jonkinmoinen vaihtoehto tuhkaukselle mut niin se marianne karkkilaatikko aseteltiin vihreään muoviseen laatikkoon, josta matka sitten muutamien viikkojen päästä jatkuu eteenpäin. Täytyy vaan toivoo ettei se kovin pahasti ota itseensä vaihtoehdollisesta hautausmenetelmästä ja ala haisee siel.. Huomautuksena vain ettei tämä ollut sama tyyppi joka oli koirien hampaissa, mut jos tää valkoinen meinaski ettei haluu moiseen kohteluun ja päätti sit itse tehdä asialle jotain, tiedä häntä..!

Iran pentuja 7-viikkoisina


kirjoittanut Elsi Pääaho