Nauhoja ja hevosia

Hei! Nyt me olemme sitten tokokisailleet, peräti 2 (3, jos möllikisa lasketaan) kertaa! Suoraan sanottuna en oikein tajua, miksi siitä niin kauheasti tarvitsee hermoilla ja hössöttää, tottelevaisuuskoe on minun nähdäkseni vain tavallista huomattavasti tylsemmät treenit (ei makkaraa, palloa tai edes kunnon kehuja). Toisaalta nämä koetapahtumat ovat siitä mielenkiintoisia, että minkä kehän sisäpuolella häviää, sen kehän ulkopuoliset tapahtumat moninverroin korvaavat! Ajatelkaa nyt, että viimeksi, meidän siinä suorittaessamme supertylsää seuraaminen-taluttimetta-liikettä, siinä 20:n holskunloikkauksen päässä meistä juoksenteli HEVONEN!

Joo-o, hevonenpa hyvinkin, eikä edes mikään pieni hevonen. Oli sillä hevosella kyllä ratsastajakin selässään, mutta kyllä se minusta vähän arveluttavalta silti näytti. Olin juuri aikeissa lähteä (=lähtenyt) kisakentältä hevospaimeneen, kun mama -tuo ilkeä saivartelija- karjaisi minulle että MAAHAN! ja kantoi minut sitten ärräpäitä muristen takaisin suorituspaikalle. Niin me sitten tehtiin ne sirkustemput loppuun ja lähdimme kehästä yhtä sinistä ja yhtä mustapunakeltaista nauhaa rikkaampina. Tämän jälkeen mama kävi vähän juttelemassa ratsastajan kanssa. -Mitä lienee sanonut, kun ratsastaja lähti mustanginsa kyyditsemänä poispäin.

On kyllä totta, ettei aivan joka kentän laidalle riitä hevosia koirien mielenvirkistykseksi, mutta olen sikäli seurallinen tyyppi, että kyllä toisien koirienkin katselu aina tokoliikkeisiin keskittymisen voittaa. Muuten ajan saa kulumaan on mm.pilviä töllistelemällä, puunlatvoja tuijottelemalla, ruohotuppaiden nuuhkiskelulla, perhosten ja oravien tarkkaavaisella seuraamisella, mietiskelemällä muuttuukohan tuulen suunta ja onkohan huomenna sade vai pouta... Tällaista touhutessa -ja voihan sitä välillä maman mieliksi vähän jotain muutakin tehdä- aika kehässä kuluu sukkelaan ja ennen kuin huomaatkaan pääset takaisin leppoisaan varjopaikkaan ja voit keskittyä ilman häiriötekijöitä jo edellä mainitsemiini askareisiin.

Otsikkoon palatakseni, olen siis havainnut, että mielenkiintoisten tuttavuuksien lisäksi tokokisoista saa nauhoja. En tosin ymmärrä niiden funktiota, eikä tuo mamakaan näytä kauhean tyytyväiseltä, ainakaan niihin sinisiin, mutta kyllä ne aina kotia tuodaan. Nauhoja minulla onkin jo aika monta; kaksi punaista (yksi näyttelystä, toinen möllitokosta), kaksi sinistä ja kaksi niitä kolmivärisiä (nämä siis OIKEISTA tokoista). Olen tosin kuullut, että sisaruksissani on oikeita "nauhamagneetteja", mutta höh, katsotaanpa vain kuka kerää eniten sinisiä/keltaisia tokonauhoja! Olenkin kuulemma taas menossa kisoihin. Onkohan siellä hevosia???

Tokoterveisin Piisku


Kirjoittanut Eve Juntunen
Julkaistu: Pitkäkarvaposti 2/00