Kuinka Cora muutossa avusti
...ja muuta mukavaa


Moi taas täältä Stadista eli täällä Cora Karvonen, Helsinki.
Täällä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, vaikka oon totuttanut tätä perhettä holskujen ihmeelliseen maailmaan vasta pari kuukautta. Pomomamma katos parix päiväx joku viikko sen jälkeen kun tulin, toi mukanaan pienen mini-ihmisen ja sit alkoikin sellanen hulabaloo et meni mullakin älyherne jumiin! En vieläkään tajuu mistä se sen mini-ihmisen haki ja mix, mut sen käärön takia kait tartti lisätilaa ja niin alko se muutto! Ihan ku se käärö ois tuonu mukanaan jonkun vouhotaudin... Sellasella vauhdilla alko tavarat siirtyä laatikoihin ja pussukoihin. Luulin niitten saaneen vakavammankin tartunnan, joten yritin tyynenä tyhjentää niitä pakattuja tavaroita pois. Siis muut pakkas ja mä tyhjensin... kunnes jouduin Viivin kaa häkkiin pois jaloista! Onnex mä oon holsku eli eikun nahkamaha kattoa kohti ja nauttimaan oman 'yksiön' rauhasta!!


Viivi ja mä muuttotohinoissa

Sinne häkkiin meikäläinen joutukin sitten useampaan otteeseen, ihan ku joku Vaahteramäen Eemeli pihaverstaaseen. Mamman huumorintaju ei vissiin heti löytänyt sitä uutta osoitetta, kun se meinas saada hermoromahduksia pienistäkin asioista. Olin mm. vahtimassa sitä vanhan kämpän siivoamisessa, ja aikani kateltuani sen lattian luuttuamista, päätin vähän tehostaa sitä touhua. Ämpäri nurin ja kymmenen litraa vettä valmiix lattialle... Sinnehän se sitä mopilla kummiskin lappas! Sitä paitsi en voinut vastustaa kiusausta (holsku kun olen) kokeilla miltä tuntuu saada vesihepuli! Voi pojat, oli se vaan toista kuin pestä tassujaan pelkässä vesikupissa!! Mamma piteli päätään kaksin käsin ja jotenkin sillä alkoi ohimossa tykyttää.

Ja tykytti sillä sillonkin, kun yritin ystävällisyyttäni auttaa sitä tyhjentämään tavaroita pois muuttolaatikoista täällä uudessakin kodissa. Ja silloin, kun todistin kuinka hyvää pyykinhuuhteluainetta sillä on - holskunkin turkki tuli ihanan pehmeäksi! No, se oli sellanen tapaus, kun se pyykkäs muuttopölyjä vaatteista ja tuskastuin siihen pikkutarkkaan mittaamiseen. Aattelin taas, että lorautetaanpa samalla vähän reilummin et tulis kivan pehmeex pyykit. Eihän se mun vika oo, jos se ei tajuu pitää pänikästä vähän niinku tukevammin kiinni... Joteskin se purtilo vaan hyppäs voltin taaksepäin ja ne litkut tuli mun turkille! Ja taas häkki kutsui.

Onnex Pomomamman huumorintaju löys tänne uuteen kotiin aika pian - hyvä että ei muutettu sen kauemmax kuin pari rapunväliä. Mitähän olis ollu muuttaa seuraavaan taloon, seurauksiltaan nimittäin?! Ja sen huumorintajun kotiuduttua meillä taiteltiin häkki kasaan. Ja kasassa on pysynyt, vaikka en ihan nuhteettomasti oo aina ollutkaan. Tai kun nää kaks'jalkaset ei ymmärrä kaikkee loogista. Ne mm. käy veskissä tarpeillaan, lotraa vedellä ja kuivaa itteään pyyhkeisiin. Voi taju! Siis just niin mäkin teen!!! Käyn weskissä pisulla ja kakilla, käytän (toisinaan) wessapaperia ja kuivaan itteni pyyhkeisiin. Ero on vaan siinä, että mä teen tarpeeni lattialle, ja eix sillon pidä se paperikin vetää sinne, missä hädät on?! Ja enhän mä yllä pyyhkeitä käyttään ellen ensin nykäse niitä seiniltä alas. Mä vaan en henno niitä sinne pissien päälle jättää, vaan raahan ne eteisen lattialle. Ja tästä saa vielä nuhteita!

No, kävihän siin kerran (jos toisenkin... tai siis aika usein) niin, että sen Viivin Aikuisen kylpytakki sattu oleen aika tukevasti koukussa, joten tarttin vähän enemmän voimaa sen alas saamiseen. Se takki hajos loppujen lopuksi aika totaalisesti. Ensin siitä tuli avoreisimalli, sitten parit lannevaatteet, ja lopuksi nenäliinoja. Mut mä oon sitä mieltä, että se kyl oli huonolaatunen ja varmaan joteski laho. Mammakin inhos sitä! Tein siis ystävänpalveluksen mammalle, kun se pääs heittään sen "reuhkan" roskiin.

Asiasta kuudenteen: Meillä synkkaa ton Viivin kaa hemmetin hyvin. Mä oon oivaltanu senkin mix se on niin oudon matalajalkainen... Ei oo muuten yhtään hullumpi penkkinä! Sopivan lämmin, pehmeä ja käypäisen korkuinenkin. Mikäs siinä on istuskella, kun ei sekään pane pahitteex. Mut nyt täytyy taas lähtee keksii jotain sopivan kevyttä jäynää Mammalle... Eikun kuulumisiin!

Kirjoittanut Lea Karvonen
Julkaistu: Pitkäkarvaposti 4/99
Iloksemme saimme lukea "Roscapostia" Pitkäkarvasta parinkymmenen jutun verran vuosina 1999-2002 ennen Coran ennenaikaista keskuudestamme poistumista.