Morjens, sanoi Cardinal

Vihdoin sain aikaiseksi heittää juttua meikäläisestäkin! Jos ei vielä otsikosta arvattu, niin tietämättömille tiedoksi; olen tästä Lissunmustan tuoreimmasta pentueesta se Cardinal Buffel elikkä tuttavallisesti Elmo. Tai, no, kun muutkin ovat kehuskelleet näillä lempparini litanjoillaani, niin tässä teillä näitä: ensix: Elmeriiii (huom! samalla tyylillä kuin Vaahteramäen Eemeliä huudettaessa!), sitten Elska, Hurja, Peto, Elmeri-Pelmeri, Jätkä, Jäpykkä, Ukkeli, Hörhö (=upeista korvahörhöistäni johtuen..), Hopea-poika (ööö... tai ei enää, ku meikä päätti pistää raidat uusiksi), Hölmerö + joukko muita enemmän tai vähemmän varteenotettavia vaihtoehtoja nimistä.

Olen muuten alkanut vahvasti epäilemään, että toinen nimeni täytyy olla EI tai IRTI! Niitä nimittäin kuulee päivän mittaan enemmän kuin usein, enkä todellakaan voi käsittää miksi mami muuttaa aina väriä niitä huutaessaan. Se menee aivan kiehumispisteeseen, kun upotan kerta toisensa jälkeen hampaani olohuoneen patjan pehmeään vaahtokumiin tai kun hoksaan, kuinka upealta mamin henk.koht. likapyykki voi tuntua. Kummallista...

Sarjassamme Elmon Cardinaali munaukset; äiskä on rustannut listan siitä kaikesta iiihanasta, jota olen aikani kuluksi fiksuna poikana keksinyt tehdä (Häh? Tuhota vai?) Tähän kuuluu mm.
- makuuhuoneen seinästä palanen tapettia (mitäs repsotti puoliksi irti!!)
- kyseisen huoneen ovesta listat uusiksi
- eteisen patterista termostaatti (mami viipyi aaaivan liian kauan!)
- puinen valokuvakehys + valokuva
- tv:n kaukosäädin (tyyliin Elmo's Design)
- kynttilät murusiksi
- 2x oma ruoka-alusta palasiksi
- herätyskellon takakansi (oon nähny, että mamikin sitä aina aamuisin rämplää!)
- puutulppaani + ryijypöytäliina
- lasinen koristepuu
ja näin joulun alla:
- vanha jouluseppele (joo, oli kyllä ihan liian vanha)

Ja kivaa oli! Noo, onhan meikälläkin tuon riivaajan takana se toinenkin puoli; kiltti ja kultainen Elmeriini. Sellainen, joka pusuttelee ja halii mamia ja leikkii nätisti omilla leluillaan, eikä koskaan tee mitään pahaa. Siis aivan enkeli. Mamin sylissä on kiva kellottaa ja olla rapsuteltavana...

Tämä Elmo muuten osaa ja taitaa sitten kaiken! Olin tässä naksutuskoulutuksessa erityisen haka, mutta ny on ollu taukoa ties kuinka kauan, kun tuo äiskä on vaan todennu, että uhmaiässä ei sitten koulutella, eikä pahemmin naksutellakaan. Kuulemma joululomalla alettaisiin taas harkat. Enkä kyllä ole joutanut mihinkään Misterkisoihinkaan (näyttelyihin), kun mamia jännittää moinen, enkä itse kuulema osaisi kuitenkaan käyttäytyä. Kyllä me sinne sitten, kun kumpikin osaa jotakin... Meikäläinen nimittäin vierastaa pirusti miehiä (sellaisia karjuja, joilla on karhun ääni ja kämmenet) ja niille on aivan pakko selventää, kuka on mamin bodyguard (siis kuka sanoi, ettei holsku hauku!!!??) En tiedä pitäiskö tuota äiskää muka uskoa, kun se sanoo, että pohjimmiltani olen aika ujo poika... Täällä Pohojanmaalla kun yksi ystävällinen nelijalkainen tuttavallisuus on ihme, eikä kaikkiin kaksijalkaisiinkaan voi tietty sokeana luottaa...

Haukahduksin
Elmo ja Riikka-mami (= nainen hermoromahduksen partaalla (välillä))

Kirjoittanut Riikka Viskari
Julkaistu: Pitkäkarva 6/99