Kun Tia-neito tontun tapasi

Lissunmustan Gratia eli kotoisesti Tia on aika erikoinen persoona. Vaikka sukutaulussa ei missään lähimaastossa ole lyhytkarvoja, olen kuullut että lyhytkarvapennut saattavat saada vastaavia ahaita kuin Tia-neiti. Se nimittäin on hyökännyt betoniseinän kimppuun, yrittänyt murtautua ikkunasta koulun kellariin ja pysäyttänyt kaiken liikenteen K-markentin ovella. Tunnistaako joku muukin omaa eläintään näistä tapahtumista…?

Useampaankin otteeseen Tia on pyrkinyt Beckerin koulun kellarinikkunoista sisään. Syykin on aivan ilmeinen. Siellä ikkunan takana on ihan Tian näköinen koira, joka rähjää Tialle, kun tämä kulkee ohi. Tai ainakin viimeistään siinä vaiheessa alkaa rähjätä, kun Tia vie nenänsä ruutuun ärsyttääkseen lajitoveriaan…

Erään illansuulenkin aikana Tia hyökkäsi niskakarvat harjakseksi kohotettuina kerrostalon betoniseinän kimppuun. Kyllä, ja syykin löytyy: seinällä oli iso koiranvarjo! Tätä hyökkäilyä Tia ei ole suorittanut kuin auringon paistaessa tietyltä korkeudelta takanaviistosta. Miksiköhän…?

Kerran Anu oli kaupassa ja myyjä tuli koputtelemaan olkapäälle. ”Eikös sinulla ole sellainen musta pystykorvainen koira? Voisitko ottaa sen kiinni, kun se ei päästä meille asiakkaita?” Tia oli keinotellut hihnansa koiraparkista irti, ja seisoskeli tuulikaapissa ilmoitellen puoleen ja toiseen: ”Et muuten tule tänne, meidän äiskä on kaupassa!!” ”Et muuten lähde sieltä kaupasta ennen kuin meidän äiskä on tullut!” ”Kuulitko, ei sinne saa mennä, kun meidän äiskä on siellä!!”

Vaan nyttemmin Tia on ruvennut pitämään suunsa huolella supussa. Ja se on koulutuksen tulosta. Tosin Anu ei voi leuhkia saaneensa omilla koulutusmetodeillaan koiraansa hiljaiseksi, vaan opettaja on ollut beauceron Lulu. Anun 8-vuotias ”vanharouva” nimittäin palautui kotiin kun vaari muutti kirkolle, ja siitä syystä ”yhteismiehemme” Saxon on tällä hetkellä Lissun luona. Saxon siis on evakossa kun Lulu ja Tia opettelevat rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Lulu rinnastaa Tian lähinnä halpaan makkaraan – onneksi ei sentään ole oikeasti yrittänyt poskeensa pistää! Moinen pikkukoira (Lulun mittakaavasta katsottuna) kun ei oikein ole minkään arvoinen vanhan daamin rinnalla (Lulun mittakaavasta katsottuna) joten sen voi sivuuttaa kuin sitä ei olisikaan tai sitten sitä voi vapaasti pienellä varoitusmurinalla opastaa.

Kun Tia kaupan edessä yrittää räksyttää, Lulu sanoo: ”Mmmm...” ja Tia hiljenee. Kun Tia lenkillä hypähtää kohti koulun ikkunaa aloittaakseen ärhentelyn, taaempana kävelevä Lulu sanoo: ”Mmmm…” niin Tia vilkaisee olkansa yli ja napsauttaa saman tien kitansa kiinni. ”Eihän tässä mitään, tral-lall-laa, ihan vaan ohi kävellä ajattelin…”

”Joulukadun” avajaispäivänä paikallisen R-kioskin kulmalle ilmestyi puolimetrinen tonttu. Tia, joka parivaljakosta aina kävelee etummaisena, alkoi hidastella ukkelin huomattuaan ja rupesi kohottelemaan niskavillojaan. Alkoipa jo alkavaa murinaääntäkin kumista koiran sisikunnasta. Lulu katsoi ihmeissään ympärilleen, eikä nähnyt kulmakunnalla mitään reaktion arvoista. Niinpä se komenti Tiaa jatkamaan matkaa: ”Mmmm…” Vaan Tia ei uskaltanut kävellä omituisen tontun vierestä. Lulu ohitti Tian ryhti uljaana, käveli tontun ohi ja nuuskaisi sitä puolikassekunnin ohitushetkellä. Sitten se pysähtyi ja kääntyi katsomaan, josko Tia jo tulisi. Tia rohkaisi mielensä ja ohitti tontun, olihan se nähnyt ettei tonttu tehnyt Lululle mitään. Toivottavasti tonttu ei ollut pelännyt vain isoa beauceronia vaan jähmettyisi kauhusta myös pienen hollanninpaimenkoiran kohdalla. Tia tuijotti tiukasti eteensä ja asteli kömpelöin jaloin eteenpäin. Tontun kohdalla se suoritti samanlaisen vajaan sekunnin nuuhkaisun kuin Lulukin, ja matka jatkui. Tian häntä alkoi heilua ja katse haki äiskän katsetta: ”Enkös vain ollutkin reipas tyttö?”

Paluumatkalla äiskä jostakin ihme syystä kurvasi taas R-kioskin edestä. Nyt Tia uskalsi katsoa tonttua jo ihan kunnolleen. Menipä jopa nuuhkaisemaankin. Ja kas kummaa, tontun jalkojen juureen oli sylkäisty syömätön karkki. Salamana Tia nappasi herkun suuhunsa. Siitä alkaen Tia on ohi kuljettaessa käynyt häntä heiluen moikkaamassa tonttua, josko sillä taas olisi antaa jotakin namia.

Tämä tositarina varmaankin opetti meille, miten koirienkin oppimisessa mallista oppimisella on iso osuus käyttäytymisen muotutumisessa.

Kirjoittanut Liisa Kukkanen
Julkaistu: Joulukarvaposti'03